Mitä on lahjakkuus jääkiekossa?

Jääkiekossa lahjakkuus voidaan nähdä erittäin moniulotteisena kokonaisuutena, jossa yhdistyvät muun muassa yksilön biologiset lähtökohdat ja laadukas harjoittelu. Lasten ja nuorten urheilua tuntuu joskus määrittävän kiire, vaikka todelliset kehitysaskeleet vaativat aina aikaa ja paljon toistoja. Toisaalta, kun valmennus on osaavaa, voidaan pienilläkin muutoksilla saada aikaan näkyviä tuloksia nopeasti.

Toimintaympäristö, sekä sen merkittävien toimijoiden valinnat, näyttelevät lisäksi isoa roolia, kun puhutaan lahjakkuudesta – myös pelaajakehityksen näkökulmasta. 

Miksi lahjakkuuden määritelmä on tärkeä?

Kun jääkiekossa puhutaan lahjakkuudesta, ajatukset menevät helposti siihen, kuka on nopein, kovin laukomaan tai vahvin kaksinkamppailuissa. Todellisuudessa lahjakkuus on monimutkaisempi kokonaisuus. Se on yhdistelmä yksilön kykyjä, harjoittelua, motivaatiota ja ympäristön tarjoamaa tukea.

Kasvatustieteen professori Kari Uusikylä on purkanut lahjakkuuden myyttejä jo pitkään, ja kiteyttää asian kaavaan kirjassaan ’Lahjakkuus’:

Lahjakkuus = yksilöllinen potentiaali × pitkäjänteinen harjoittelu × merkityksellinen kiinnostus × ympäristön tuki.

Tämä pätee jääkiekkoon täydellisesti. Yksikään pelaaja ei kehity huipulle vain lahjojen varassa – mutta ei myöskään ilman niitä. 

 

Lahjakkuuden osa-alueet jääkiekossa

Tutkimukset ja käytännön kokemukset osoittavat, että huipputason potentiaali rakentuu useasta toisiinsa kietoutuvasta osa-alueesta:

1. Fyysiset ominaisuudet – kuten nopeus, kiihtyvyys, voima, kestävyys ja koordinaatio.
2. Tekniset taidot – esimerkiksi luistelu, kiekonkäsittely, syöttö- ja laukaisutekniikka.
3. Taktinen ymmärrys – peliäly, kyky havainnoida ja ennakoida, päätöksenteon nopeus.
4. Psykologiset tekijät – motivaatio, resilienssi, kilpailuhenkisyys, oppimiskyky.
5. Ympäristö – valmennuksen laatu, harjoitusmahdollisuudet, perheen ja seuran tuki.

Useat tutkimukset (mm. The Science and Art of Testing in Ice Hockey, 2024) korostavat, ettei yksittäinen testi ennusta tulevaa menestystä luotettavasti. Tarvitaan laajempaa arviointia ja pitkän aikavälin seurantaa. Lahjakkuutta voidaan löytää myös luovuudesta ratkaisujen löytämisessä tai sosiaalinen kyvykkyydessä (esim. kyky rakentaa joukkuehenkeä), toisin sanoen asioissa, jotka jäävät piiloon, jos katse on vain näkyvässä suorituksessa. 

Näkyykö lahjakkuus lisäksi vain harjoittelussa, vai saadaanko se siirrettyä myös itse tärkeimpään eli pelisuoritukseen, on mielenkiintoisen pohdinnan paikka, ja lisää keskusteluun uusia ulottuvuuksia.

Luonnonlahjakkuus vai kova työ?

Keskustelu “luonto vs. kasvatus” (nature vs nurture) on jääkiekossa menettänyt mustavalkoisuutensa. Deliberate practice -malli (K. Anders Ericsson & al, 1993) korostaa tavoitteellista, toistuvaa harjoittelua, mutta tutkimukset osoittavat myös, että oppimisnopeus ja tietyt synnynnäiset ominaisuudet antavat osalle pelaajista etumatkaa.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että hyvin rakennettu harjoitusohjelma, yksilöllisyys ja motivoiva ympäristö voivat nostaa useimpien pelaajien tasoa merkittävästi – mutta jotkut kehittyvät nopeammin ja pystyvät saavuttamaan huipputason vähemmilläkin virheaskelilla. Ericsson ei kiistä perinnöllisten ominaisuuksien olemassaoloa, mutta hänen tutkimuksensa painottaa, että huipputason osaaminen ei tule synnynnäisestä lahjakkuudesta yksin, vaan ennen kaikkea pitkäjänteisestä, tarkoituksellisesta ja systemaattisesta harjoittelusta. Harjoittelun laatu (ei pelkästään määrä) on ratkaisevaa; keskittynyt ja palautteen ohjaama harjoittelu muokkaa aivoja ja taitoja.

Muutama sana NHL-varauksista ja seurojen näkökulmasta

NHL on maailman kovin jääkiekkoliiga, ja jokainen varaus on merkittävä sijoitus seuralta. Analyysit osoittavat, että:

• Joukkueiden oma scouting, kykyjenetsintä, tuottaa usein parempia tuloksia kuin pelkät keskitetyt ja geneeriset listaukset.
• Menestyneet organisaatiot löytävät arvoa myös myöhäisillä kierroksilla tai täysin varaamattomista pelaajista.
• Varausten arvo laskee nopeasti kolmannen kierroksen jälkeen, mutta poikkeuspelaajat löytyvät usein näiltä sijoilta – silloin taustatyön laatu ratkaisee.

Tämä kertoo, että lahjakkuuden tunnistaminen ei ole pelkkää numeroiden pyörittämistä. Se on yhdistelmä data-analyysiä, video- ja pelihavaintoja sekä ymmärrystä pelaajan kehityspolusta, -vaiheesta ja persoonasta. NHL-joukkueilla on maailman parhaat resurssit käytössään, mutta silti vain harvan varauksen voidaan sanoa onnistuvan. Boston Bruinsin kykyjenetsijänä toimiva ja usean vuosikymmenen lajin parissa toiminut Teemu Numminen kiteyttää haasteen:

"Original Six -kaupungissa vaatimustaso on valtava – mestaruus tai epäonnistuminen. Kun mietimme varausta, kysymme: pystyykö tämä kaveri pelaamaan muutaman vuoden päästä Stanley Cup -finaaleissa? Se on herättävä kysymys, ja Suomesta sen pelaajalistan pituus on valitettavasti tällä hetkellä aika lyhyt."

Numminen jatkaa lahjakkuuden tunnistamisesta ja scouttaamisesta: 

"Dataa on enemmän kuin tarpeeksi, ja esimerkiksi Bostonilla on rakennettu oma järjestelmä tiedon hyödyntämiseen. Silti lopulta paino on sillä, mitä scoutti näkee ja kokee – data tukee, mutta ei korvaa silmiä ja ihmistuntemusta."

 

"Pelaajaa pitää nähdä livenä vähintään 2–4 kertaa, jotta saa oikean kuvan. On nähtävä sekä hyvät että huonot hetket, ja mieluiten tavataan pelaaja keväällä, kun alla on paljon pelejä. Silloin kiinnostus, data ja pelit yhdistetään yksi-yhteen -keskusteluihin, jotta ymmärretään, mistä hyvä tai huono suoritus syntyy."

NHL-draft voi seuran näkökulmasta tarjota polun menestykseen, mutta se on pitkä ja monivaiheinen. Yksittäinen sukupolvitason lahjakkuus voi nopeuttaa matkaa, mutta ei ratkaise kaikkea. Useimmissa tapauksissa kestää vuosia rakentaa mestaruutta varten tarvittava kokonaisuus.

 

Case: Colorado Avalanche – Lahjakkuuden pitkä tie huipulle

Colorado Avalanchen Stanley Cup -mestaruus 2022 näyttää paperilla nopealta nousulta, mutta todellisuudessa matka huipulle kesti lähes kymmenen vuotta.

Vuosien 2008–2017 aikana Avalanche pääsi pudotuspeleihin vain kahdesti, mutta keräsi useita avainpelaajia, lahjakkuuksia, korkeilla varauksilla:

• Matt Duchene (#3, 2009)
• Gabriel Landeskog (#2, 2011)
• Nathan MacKinnon (#1, 2013)
• Mikko Rantanen (#10, 2015)
• Cale Makar (#4, 2017)

Joukkueen ydin kasvoi ja kehittyi yhdessä. Jopa Duchenen kauppa toi kaksi tulevaa mestaripelaajaa (Sam Girard, Bowen Byram).

Keskeiset opit Avalanchen tarinasta:

• Pitkä kehityssykli: Varatuilla pelaajilla kestää usein 3–4 vuotta pelata ensimmäinen NHL-ottelunsa, ja menestyksen rakentaminen vie yleensä 5–8 vuotta.
• Yksi tähti ei riitä: Stanley Cup -joukkue tarvitsee keskimäärin 14 avainpelaajaa (3 vahvaa ketjua, 4 laadukasta puolustajaa, huipputason maalivahti). Yksi korkea varaus täyttää vain pienen osan tästä. Florida Panthers edustaa tuoreimpana esimerkkinä samaa lähestymistä. 
• Pitkä ura on harvinaista: Keskimääräinen NHL-ura on 4,5 vuotta. Vain top 25 % pelaajista pelaa yli 10 vuotta (75 % vain 2 vuotta!). Lähde: Hockey Answered -data
• Strateginen kärsivällisyys: Parhaat seurat valitsevat aina parhaan saatavilla olevan pelaajan eivätkä varaa pelkästään hetkelliseen tarpeeseen. Menestys vaatii myös onnistuneita kauppoja ja vapaiden agenttien hankintoja.

"Tanking and drafting high remains the best way to acquire elite players – but it’s going to take a long time."

Avalanchen mestaruus on muistutus siitä, että lahjakkuuden tunnistaminen on vasta alku – todellinen työ tehdään vuosien yksilökehitystyöllä, oikeilla hankinnoilla ja joukkueen yhtenäisen identiteetin rakentamisella.

 

Aikapula – valmennuksen ikuinen haaste 

Valmentajat elävät jatkuvassa ristipaineessa: pelaajakehityksen näkökulmasta yksilöön pitäisi panostaa paljon, mutta joukkuevalmennuksen arjessa aikaa syövät muun muassa taktiikan hiominen, otteluihin valmistautuminen ja koko ryhmän johtaminen. Aika on kortilla, tulokset määrittelevät onnistumista, ja aina pitäisi tehdä enemmän sekä paremmin. 

Tämä johtaa usein siihen, että yksilölliset kehityssuunnitelmat ja lahjakkuuksien auttaminen jäävät liian yleiselle tasolle. Tämän seurauksena lahjakkuuden “piilevä potentiaali” voi jäädä hyödyntämättä, jos asian ei ole määritelty olevan tärkeä (strategia) ja siihen ei panosteta konkreettisesti (toiminta, resurssointi). Tällöin joukkuearjessa yksilöiden auttaminen jää pintapuoliseksi ja tulokset helposti laihoiksi. 

Sama krooninen aikapula ja haaste pääte myös muun muassa ammattipelaajien valintoihin liittyen kesän aikana tehtävään harjoitteluun, jolloin keskeistä on ajan ja tuloksen suhde. Panos, tuotto.

Kasvattajaseurat – liiketoimintaa ja kehitystä

Jalkapallossa on yleistä, että seura profiloituu “kasvattajaseuraksi”, joka etsii ja kehittää nuoria sekä myy heitä eteenpäin isommille seuroille, kovempiin sarjoihin. Jääkiekossa esimerkiksi Liiga-seurat voisivat hyötyä samankaltaisesta mallista ja ajattelusta vielä nykyistäkin enemmän. Nuoriin ja potentiaalisiin pelaajiin panostaminen voidaan nähdä ikäänkuin tuotekehitysinvestointina, jolla on laskennallisia tuotto-odotuksia. Seurat, jotka panostavat pelaajakehitykseen ja yksilöiden auttamiseen, pystyvät myös profiloitumaan pelaajamarkkinoilla kiinnostavampina vaihtoehtoina, kun pelaaja tekee valintaansa tulevasta seurasta. Ruotsalainen HC Frölunda on malliesimerkki tästä lähestymisestä: The Gold Standard of NHL Prospect Development. 

NHL-varauksista ja sopimuksista suomalainen seura voi saada merkittäviä korvauksia. Tämä luo taloudellisen kannustimen panostaa valmennukseen, pelaajien henkilökohtaiseen ja yksilölliseen kehitykseen sekä laajaan pelaajapolkuajatteluun. Usein pelaaja tuntee saavansa seuralta myös paljon tukea ja huomiota, ja tuntee, että hänestä välitetään. Näin ollen pelaajan voidaan nähdä joissain tapauksissa olevan sitoutuneempi myös pidemmällä jänteellä. Kun yksilöllinen potentiaali kohtaa laadukkaan ympäristön ja sitoutuneen harjoittelun, syntyy edellytykset huipputason pelaajalle. Muuttujia on paljon, mutta pitkällä aikavälillä kirkkaat strategiset valinnat voivat rakentaa sekä urheilullista menestystä että taloudellista vakautta. 

 

Suomella on mahdollisuus jatkaa maailman huipulla

Lahjakkuus jääkiekossa ei ole pelkkää luontaista lahjaa tai yksittäisten testituloksen summa. Se on kokonaisuus, jossa yhdistyvät:

• monipuoliset fyysiset ja henkiset ominaisuudet
• tekninen ja taktinen osaaminen
• ympäristön tarjoamat mahdollisuudet
• pitkäjänteinen ja tavoitteellinen harjoittelu
• yksilöllinen lähestyminen

Kuten mainittua, jääkiekossa lahjakkuus on moniulotteinen kokonaisuus, jossa johon vaikuttavat yksilön biologiset lähtökohdat, määrätietoinen ja laadukas harjoittelu, merkityksellinen intohimo lajiin sekä ympäristön vahva tuki. NHL:n huippupelaajien uratarinat ja data osoittavat, että tie huipulle kulkee harvoin oikotietä, tai yhtä ja samaa polkua, mutta se on saavutettavissa oikeilla strategioilla ja pitkäjänteisellä työllä. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin lahjakkuuden hukkaaminen. 

"NHL:ään on vaikea päästä, mutta vielä vaikeampaa on pysyä siellä. Joka vuosi varataan yli 200 pelaajaa ja taso nousee jatkuvasti. Siksi yksilöllinen ja osaava valmennus nuorena on elintärkeää – kehitysvaiheessa pitää tulla opetusta ja apua, eikä vain antaa asioiden mennä omalla painolla",

kiteyttää Teemu Numminen lopuksi. 

Suomalaisessa jääkiekossa on runsaasti potentiaalia jatkaa maailman huipulla, kunhan muistamme vaalia yksilön kehitystä myös joukkueen menestyksen rinnalla. Tämä edellyttää rohkeutta nähdä pidemmälle kuin seuraava peli, kausi tai turnaus – ja kykyä rakentaa ympäristö, jossa nuori lahjakkuus saa kehittyä omalla polullaan.

Olkoon alkava kiekkokausi täynnä onnistumisia, oppimisen hetkiä ja suuria unelmia – niin pelaajille, valmentajille kuin kannattajillekin. 

Menestyksekästä kautta 2025-2026 kaikille jääkiekon ystäville!

 

__________________________________

Jos haluat perehtyä aihepiiriin enemmän, alla muutama lukemisen ja kuuntelemisen arvoinen sisältö:

1. Helsingin Sanomat -artikkeli – Lauri Markkanen: Kaikkien aikojen lahjakkain?
2. Leadership-podcast – Miika Takkulan maailmassa merkitsevät data, analyysi ja tunne
3. NY Times – The Art of Evolution of NHL Scouting
4. Hockey Think Tank – The US Born Players’ Path to the NHL
5. Jääkiekkoilun lajianalyysi -tutkimus – Kehittyykö A-juniorista ammattilainen?
6. Apu Aitio – Niklas Virtanen, FC Midtjylland: Suomen ja Tanskan erot pelaajakehityksessä ja suorituskykyvalmennuksen arvostuksessa